Koira on taas oma itsensä. Tälläkin kertaa selvittiin pennuista muutamalla (n.5 kpl) maakuoppia ja ikuisella petaamisella. Yksi pentu syntyi ja se oli iso oranssinen lelupallo, jonka ikävä ihminen takavarikoi heti, kun Koiramamma sen löysi pihalta. Tämä huutavan oranssinen muovinen pallo tuotiin eräänä pimeänä iltana sisätiloihin, hartaan autuaasti kantaen. Koiramamma taisi jopa vastata kysymykseeni, kun ulko-oven pariskunnalle avasin. Vastaus kysymykseeni oli kutakuinkin piiiiiiiitkä "yyyyyyh", kun kysyin jos tämä nyt on SE pentu, jota varten on pihamaa kaivettu siihen uskoon, että luulis meillä salaojitukset olevan käynnissä.

Koska Koiraseni selvästi on enemmän tai vähemmän sekaisin valeraskauden aikana, eikä oikein liiku samoilla aaltopituuksilla autonkuljettajansa kanssa, on todettava, että valeraskauksien aikoihin on turha yrittää mitään ylimääräistä, kuten esim koesuorituksia. Tämä fakta on laitettava muistiin tulevaa varten.

Eli Koira elää taas iloista, vauhdikasta, ilkikurista elämäänsä. Oranssi pallopentu lepää rauhassa tuossa vaatekirstussa, ehkä senkin voisi vapauttaa vankilastaan odottamaan seuraavaa synnytystä ;o))