Ah, toinen tämän talven lomaviikoista on alkanut! Käytiin koirien kanssa pitkällä metsäkävelyllä ja taas näkyi merkkejä tulevasta kesästä. Automatkalla metsään bongasin töyhtöhyyppiä pelloilla ja heti kun olin autosta ulos noussut, tervehti peipponen minua; ensin kauniilla liverryksellä, mutta sitten varoitusäänen kera.

Puolessa välissä metsäkävelyä, pienen koivikon kohdalla, jotain rasahti viistosti vasemmalla. Koirat onneksi olivat edellä, sillä noin kymmenen metrin päästä takavasemmalta ponkasi vitivalkoinen jänis laukkaan. Ja kun tuosta valkoisesta välähdyksestä selvisin ja kävelin n.100 metriä, saavuin peltoalueelle, jolla usein näen kauriita. Katsoin jälleen takavasemmalle, kauempana olevalla pellolla laidunsi yksinäinen kauris! Voi kuinka pienet hiljaiset hetket antavatkaan energiaa.

Energiaa siinä määrin, että nyt on matot vietynä ulos ja pitäisi aloittaa pääsiäisviikon siivous. Ei mitään suursiivousta, vaan kerätä hiekat pois lattioilta. Turhaa työtä, mutta joskus lattiat on todellakin pestävä.